Voiko talvesta oppia pitämään? Tätä kysymystä olen työstänyt vuosia, luultavasti koko aikuisikäni. Usein talvipäivänseisauksen aikaan hehkutan sitä, että ihan kohta valo alkaa taas lisääntymään ja “pahin on takana”. Pimeys haastaa jaksamista, mutta voisiko se myös antaa mahdollisuuden hellittää suorittamisesta?
Aloitin marraskuussa vuoden kestävän joogaopettajakoulutuksen, jossa on teema “yin & yang” eli yin joogaa ja flow joogaa. Olen onnellinen siitä, että saan yin joogaan erilaista näkökulmaa, vahvistusta omalle ohjaukselle sekä tutustun flow joogan saloihin. Tärkeintä ehkä se, että aloitimme koulutuksen laskeutumalla yin joogan lempeään maailmaan. Omat kotiharjoitukset, ohjatuille harjoituksille osallistuminen, pienimuotoiset ohjausharjoitukset sekä tietenkin huiman intensiiviset lähijaksot ovat johdattaneet levollisiin olotiloihin.
Tuntuu jo nyt että tämä oli yksi elämäni parhaista päätöksistä, mahdollisuus joka nousi ehkä yllättäen esiin ja johon tartuin hyvinkin intuitiivisesti. Juuri nyt päätöksissä ei aina järki ole se ensimmäinen, joka vääntää ja kääntää vaan tunnen ja koen mikä voisi johdattaa eteenpäin. Millainen tarina Rento Pajalle syntyy, se rakentuu juuri parhaillaan. Keskeneräinen vielä, mutta tässä ihanan yinisessä olotilassa sekään ei haittaa.
Juuri tässä joulukuisessa iltapäivässä, joulun aikaan, huomaan nauttivani elämästä! Minä, kesän lapsi, joka on aina ikävöi aurinkoa ja ryntää pihalle edes muutama säteen perässä, nyt lämpimään vilttiin kääriytyneenä hymyilen ja katselen lumisadetta 100% pilviseltä taivaalta.
Kyllä se aurinkokin taas paistaa, juuri tässä on hyvä näin. Mahdollisuus pysähtyä ja tuijotella lumihiutaleita ja lumista maisemaa.