Ensimmäinen viikko koiranpennun kanssa - läsnäoloharjoituksia arjessa

Erilaisista ohjaajakoulutuksista yksi keskeisin mieleen jäänyt neuvo on “ohjaa aina omasta harjoituksesta ja sen kokemuksista käsin”. Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessäni ja arjessani on koiranpennun tapakasvatus ja sosiaalistaminen. Ja siksi pohdin paljon sitä, kuinka pysyä tyynen rauhallisena ja hyväksyä erilaiset tilanteet juuri sellaisena kun ne on.

Sohvi on ollut nyt meillä viikon. Uusi koti on jo tullut tutuksi ja arjen rutiinit alkavat hahmottua. Nukkuminen on ensimmäisen levottoman yön jälkeen rauhoittunut, päiväunia on paljon ja vähintään kerran päivässä niihin menee kerralla jopa nelisen tuntia.

Koiranpennun suloisuus on lähes lamaannuttavaa, sen leikkiä, syömistä ja nukkumista voisi vaan seurata ikuisuuksisilta tuntuvan ajan. Mutta niin tuntuu ikuisuudelta nekin minuutit, kun pentu saa pienen raivarin tai hepulin. Voinko hyväksyä sen, etten ole kovin tehokas työntekijä näinä aikoina (onneksi yrittäjyys mahdollistaa lyhyemmät työpäivät ja juhannuksen lähestyessä kevään projektia viimeistellään pois kesäloman alta) ja että ihan koko ajan kotitöiden tekeminen ei huvita. Kaikenlaisia nalleja, apinoita, vetoköysiä ja naruja lojuu ympäriinsä.

Huomaan itsestäni, että toisen koiran kohdalla aiempi kokemus toki auttaa. Jotain pikkujuttuja piti palautella muistiin, mutta muuten tässä kohdin itselle haasteena on lähinnä opetella se, kuinka totuttaa vanhempi koira uuteen tulokkaaseen. Ei auta muu kuin tarkkailla ja kokeilla.

Haaste on oikeastaan se, että Pikillä pitkä turkki tulisi pitää näyttelyjen takia pitkänä. Sohvista paras tapa hakea Pikin läheisyyttä on ensi tapaamisesta lähtien ollut tarttua ponnareihin tai partakarvoihin - tai mihin tahansa ihanasti hulmuavaan turkkiin! Onneksi jo nyt on oppinut, että turkissa roikkuminen saa Pikin lisäksi emännän äkäiseksi ja hiljalleen yhteisiä leikkejä löytyy muutenkin kuin painimalla hampaat turkissa.

Harjoitukset jatkuvat eikä tarvitse kovin paljon suunnitella kesälomia. Tämä on aikamoinen edistysaskel henkilöltä, joka vielä muutama vuosi sitten hyvissä ajoin varasi ulkomaanreissut ja suunnitteli jokaisen lomapäivän tehokkaan käytön!

Niin ne vaan elämätilanteet muuttuvat ja hyvä niin. Kaikella on aikansa ja paikkansa.

Heinäkuussa Sohvi oppii ja kehittyy koko ajan, erilaiset paikat (kahvilat, turut ja torit) onkin hyvä koluta nyt kun aikaa on. Päikkäreiden rytmissä voin itsekin tehdä omia mindfulness-harjoituksia, verrytellä kehoa aamupäivällä asahin tahtiin, opetella yin joogan asentoja Pikin kanssa ja nautiskella Suomen kesästä. Pienet asiat ja levollisuus, niistä on mukava kesä tehty <3